"Ajatelkaamme kuinka suuria palveluksia voisimme toinen toisillemme tehdä, jos yhdessä ja toisiamme ymmärtäen rupeaisimme pitämään huolta eduistamme", kirjoitti säveltäjä Leevi Madetoja 1914. Suomen Säveltaiteilijain Liitto perustettiin vuonna 1917 etupäässä säveltäjien toimesta, ja lähinnä säveltäjät sen toimintaa johtivatkin aina oman yhdistyksensä perustamiseen asti. Vuonna 1928 taidemusiikin säveltäjät perustivat yhdessä kustantajien kanssa Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto TEOSTOn, joka sittemmin tuli monella tavalla olemaan säveltäjäyhdistyksenkin toiminnan polttopisteessä.
Ajatus omasta erillisestä liitosta syntyi jo vuonna 1938, mutta toteutus siirtyi sodan vuoksi. Suomen Säveltäjät ry perustettiin 15.10.1945 Erik Bergmanin ja Kalervo Tuukkasen aloitteesta. Päätehtäväksi koettiin säveltäjien taloudellisen aseman turvaaminen, missä tarkoituksessa lahjoitusvaroin perustettiin Suomen Säveltäjäin Sibelius-rahasto 18.10.1945. Jean Sibelius antoi nimensä rahaston käytettäväksi 80-vuotispäivänsä tienoolla, ja hänet kutsuttiin Suomen Säveltäjäin ensimmäiseksi kunniajäseneksi 1945.
Sibelius-rahasto on jakanut työskentelyapurahoja sekä vuodesta 1991 alkaen myös avustuksia sävellystilauksiin. Rahasto on itsenäinen mutta hallituksen valitsee Suomen Säveltäjien syyskokous. Vastaavalla tavalla yhdistys hallinnoi vuonna 1997 perustamaansa Madetoja-säätiötä. Sen varat perustuvat yhdistykselle vuonna 1973 siirtyneisiin Leevi Madetojan tekijänoikeuksiin, ja niitä käytetään Madetojan teosten lisäksi muun suomalaisen musiikin edistämiseen, erityisesti sävellystilausten avustamiseen. Vuodesta 1988 Suomen Säveltäjät ovat jakaneet Madetoja-palkintoa uuden suomalaisen musiikin esittäjinä ansioituneille taiteilijoille tai henkilöille, jotka ovat merkittävällä tavalla tehneet tunnetuksi uutta suomalaista musiikkia. Sen ovat saaneet Liisa Pohjola (1988), Paavo Rautio (1989), Radion sinfoniaorkesteri (1990), Mikael Helasvuo (1992), Ulf Söderblom (1993), Radion kamarikuoro (1995), Juha Kangas ja Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri (1998), Sinfonia Lahti (2000), Jorma Hynninen (2003) ja Pekka Hako (2007). Testamenttien myötä myös Toivo Saarenpään (1958), Kalervo Tuukkasen (1984) ja Väinö Raition tekijän-oikeudet (1993; itse rahasto syntyi lahjoitusvaroin jo 1957) siirtyivät yhdistykselle, kunkin säveltäjän oman musiikin julkistamista varten. Saarenpään testamenttiin liittyi Kangasniemellä sijaitseva Reinikkalan kartano, jota säveltäjät saattoivat käyttää kesänviettoon. Huonokuntoinen kartano myytiin 1982 ja tilalle hankittiin Helsingistä säveltäjille vierasasunto, Saarenpää-säveltäjäkoti, joka sijaitsi ensin Vilhonvuorenkujalla, vuodesta 1997 Ilmarinkadulla.
***
Yhdistyksen perusti 28 säveltäjää, vuoteen 1970 mennessä jäsenmäärä kasvoi 50:een ja vuonna 2011 jäseniä on 184. Yhdistyksen kunniajäseniksi on Sibeliuksen lisäksi kutsuttu Leevi Madetoja, Selim Palmgren, Armas Järnefelt, Yrjö Kilpinen, Aarre Merikanto, Erik Bergman, Joonas Kokkonen, Einar Englund, Usko Meriläinen, Einojuhani Rautavaara, Paavo Heininen, Aulis Sallinen, Jarmo Sermilä ja Mikko Heiniö. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Selim Palmgren (1945), ja häntä ovat seuranneet Sulho Ranta (1952), Olavi Pesonen (1956), Joonas Kokkonen (1965), Aulis Sallinen (1971), Erkki Salmenhaara (1974), Olavi Pesonen toistamiseen (1977), Usko Meriläinen (1981) ja Mikko Heiniö (1992). Alkuaikoina koko jäsenistö kokoontui jopa kerran kuussa. Rytmi harveni ennen pitkää, mutta vasta vuonna 1980 luotiin nykyinen käytäntö: vuosikokous helmi-maaliskuussa, kevätkokous huhti-toukokuussa ja syyskokous syys-lokakuussa. 1980-luvulla jäsenkokousten paikaksi alettiin valita muitakin kuin pääkaupunki: Hämeenlinna, Oulu, Tampere, Tallinna, Maarianhamina, Turku, Kaustinen, Jyväskylä, Kuopio... 1983-87 järjestettiin Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n kanssa viisi seminaaria, joissa säveltäjät esittelivät teoksiaan orkesteriväelle. Seuraavalla vuosikymmenellä seminaareista tuli nimenomaan jäsenistön keskustelufoorumeja, joille ulkopuolisiakin asiantuntijoita kutsuttiin. 2000-luvulla yhdistyksen kaikkiin kevät- ja syyskokouksiin on pyritty liittämään seminaari, teemasta riippuen usein yhteystyössä jonkin muun organisaation kanssa: sävellyksenopetusta on käsitelty Sibelius-Akatemian kanssa, pedagogista nykymusiikkia Suomen Musiikkioppilaitosten liiton kanssa, orkestereiden ohjelmistoa Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n kanssa jne.
Yhdistyksen ensimmäinen sihteeri, Kalervo Tuukkanen, jonka erityisansioihin lukeutuu mittavan, 36 LP-levyä käsittävän Fennica-levysarjan käynnistäminen 1953, hoiti tehtäviään lähinnä kotoaan käsin. Kokouksia järjestettiin Teoston toimistossa. Muuttaessaan 1973 Hietaniemenkadulta Lauttasaareen Teosto antoi Suomen Säveltäjien sekä kevyen musiikin tekijöiden, Säveltäjät ja sanoittajat ELVIS ry:n käyttöön huoneiston, joka sijaitsee Runeberginkatu 15:ssa. Tuukkasen jälkeenkin useimmat yhdistyksen sihteereistä olivat säveltäjiä - ja lyhytaikaisia. Toimistotyö alkoi "ammattimaistua" vasta 1983, kun yhdistys sai päätoimisen sihteeri-taloudenhoitajan ja toimeen nimitettiin Maarit Anderzén. Hänen seuraajakseen tuli Annu Mikkonen 1996, ja tehtävä muutettiin toiminnanjohtajaksi; aiemmin samannimistä mutta suppeampaa tehtävää olivat osa-aikaisesti hoitaneet Jarmo Sermilä ja Tapio Tuomela. Jäsentiedotuslehti Kompos(i)ti(o) alkoi ilmestyä 1987 ja yhdistys sai oman www-sivun 1997. Vuodesta 1974 alkaen yhdistys on julkaissut Sävellysvuotta, luetteloa teoksista jotka jäsenet ovat säveltäneet edellisen vuoden aikana.
***
Suomen Säveltäjät kytkeytyi alunperin monin henkilösuhtein muihin suomalaisiin musiikkiorganisaatioihin tavalla, joka heijastaa säveltäjien monitahoista toimenkuvaa. Sibelius-Akatemian rehtorit olivat 1970-luvulle asti säveltäjiä. Toimiessaan yhdistyksen puheenjohtajana Palmgren valittiin myös Sibelius-Akatemian ensimmäiseksi sävellyksen professoriksi ja Teoston puheenjohtajaksi. Samat tehtävät kasautuivat sittemmin Joonas Kokkoselle.
Usko Meriläinen puolestaan perusti puheenjohtajakaudellaan uuteen suomalaiseen musiikkiin keskittyvän Tampere Biennalen 1986, jota Suomen Säveltäjät tukee taloudellisesti ja henkisesti. Vuodesta 2011 Tampere Biennalen taiteellisena johtajana toimii Olli Virtaperko. Muita yhdistyksen tukemia nykymusiikkifestivaaleja ovat säveltäjä Jukka Tiensuun Viitasaarelle vuonna 1981 perustama Musiikin Aika -tapahtuma, jota sittemmin ovat johtaneet säveltäjäyhdistyksenkin aktiivit Jarmo Sermilä, Tapio Tuomela ja Perttu Haapanen, sekä säveltäjä Johan Tallgrenin johtama Musica Nova (perustettu Helsinki Biennale -nimisenä 1981).
Useimmat Teoston puheenjohtajat ja jopa kaksi ensimmäistä toimitusjohtajaa ovat olleet Suomen Säveltäjien jäseniä. Suomen Musiikkikustantajien ja Elvis ry:n ohella Suomen Säveltäjät kuuluu Teoston jäsenjärjestöihin tai "taustajärjestöihin", joiden johdosta myös Teoston johtokuntien ja toimikuntien jäsenet ovat - jos kohta ei sääntömääräisesti niin käytännössä -valikoituneet. Teosto ei vain valvo säveltäjien tekijänoikeuksia ja kerää niistä korvauksia vaan lisäksi edistää suomalaista säveltaidetta mm. tukemalla Suomen Säveltäjien ja Sibelius-rahaston taloutta ratkaisevalla tavalla.
Suomen Säveltäjien aloitteesta perustettiin vuonna 1953 Suomen Musiikkineuvosto, joka 1972 organisoitiin uudelleen Suomen Säveltaiteilijain Liiton neuvottelukunnaksi. Vuonna 1982 järjestetyn Suomen musiikin juhlavuoden jälkeen neuvoston toiminta hiipui, mutta vuonna 2004 se perustettiin uudelleen. Neuvoston alaisuudessa toimi Suomen Säveltäjille erityisen tärkeä, vuonna 1963 perustettu Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus (nykyisin FIMIC), joka siirtyi ensin Luovan Säveltaiteen Edistämissäätiön (LUSES) 1971 ja sitten Teoston alaisuuteen 1995. Vuoden 2010 alusta Fimic irtautui Teostosta ja alkoi toimia itsenäisenä yhdistyksenä. Tällöin edistämistoiminnan piiriin tulivat myös esittävän säveltaiteen edustajat. Vuoden 2012 alusta Fimicin ja musiikin vientiorganisaatio Music Export Finlandin toiminnot yhdistetään yhden organisaation, Music Finlandin alaisuuteen.
Vuonna 1970 perustetun LUSESin mahdollisuudet tukea suomalaisen musiikin äänite- ja julkaisutoimintaa kasvoivat ratkaisevasti vuonna 1984, kun säädettiin laki tyhjäkasettimaksuista. Säveltäjien kannalta 2000-luvulla merkittäväksi on muodostunut myös LUSESin tilaussävellystoimikunta, joka Teoston tuella jakaa avustuksia sävellystilausten tekijöille. Niistä lukuisista muista organisaatioista, joiden toimintaan Suomen Säveltäjien nimeämät edustajat ovat osallistuneet, tärkein on vuonna 1978 perustettu, valokopiointikorvauksia keräävä Kopiosto. Se on Teoston jälkeen säveltäjäyhdistyksen tärkein taloudellinen tuki.
Tyypillisimpiä asiantuntijatehtäviä, joihin Suomen Säveltäjiä on pyydetty nimeämään edustajansa, ovat olleet sävellyskilpailujen tuomaristot. Omia sävellyskilpailuja yhdistys ei sitten vuoden 1948 järjestänyt ennen kuin vuonna 1997, jolloin järjestettiin ensimmäinen UuSSävel-kilpailu, kilpailu, jossa tuomaristo valitsee vain finalistit ja lopullisesta järjestyksestä äänestävät konserttiyleisö ja radiokuuntelijat. Vuonna 1996 ensi kertaa järjestetty UuSSoitto-kilpailu on suunnattu esittäville säveltaiteilijoille, ja kilpailuohjelman tulee sisältää koti- ja ulkomaista nykymusiikkia.
***
Kansainvälisessä toiminnassa Suomen Säveltäjillä - samoin kuin Teostolla - kiinteimmät ja pisimmälle rakennetut kontaktit ovat Pohjoismaihin. Pohjoismaiset musiikkipäivät järjestettiin ensi kerran 1888 Kööpenhaminassa, mutta ensimmäisen puolen vuosisadan aikana päiviä vietettiin vain kahdeksan kertaa. Suomalaiset säveltäjät tulivat mukaan 1919 ja islantilaiset 1938. Pohjoismaisen yhteistyön ja keskustelun foorumiksi perustettiin vuonna 1946 Pohjoismainen Säveltäjäneuvosto. Pohjoismaalaiset säveltäjäyhdistykset käynnistivät vuonna 1955 ja uudelleen 1992 vieläkin laajemman, Kansainvälisen säveltäjäneuvoston, mutta ennen pitkää molemmat yritykset kariutuivat siihen, että vain Pohjoismaissa toimii alansa ammattikuntaa kattavasti edustavat kansalliset yhdistykset.
Alunperin Pohjoismaisessa säveltäjäneuvostossa oli kaksi edustajaa kustakin viidestä maasta, puheenjohtajana kunkin maan säveltäjäyhdistyksen puheenjohtaja kaksi vuotta kerrallaan. 1990-luvulla alettiin pitää 3-4 kertaa vuodessa säveltäjäyhdistysten puheenjohtajien kokouksia, joista muodostui ikään kuin säveltäjäneuvoston hallitus, kun taas suurempi raati - 4 edustajaa kustakin maasta - alkoi kokoontua kerran vuodessa järjestettävään seminaariin. Neuvosto sai osapäiväisen pääsihteerin. Nykyään pääsihteerin tehtävä on lähes kokopäivätoiminen ja sitä hoitaa ruotsalainen Stina Lyles. Säveltäjäneuvoston puheenjohtaja on tanskalainen Niels Rosing-Schow. Neuvosto on käsitellyt kulttuuripoliittisia ja tekijänoikeudellisia kysymyksiä ja ohjannut Pohjoismaisten musiikkipäiviä, vaikka näiden käytännön järjestelyistä onkin huolehtinut kukin maa vuorollaan. Suomen Säveltäjät ovat vastanneet järjestelyistä vuosina 1950, 1956, 1964, 1970 (jolloin päästiin tavoiteltuun vuorottelurytmiin), 1980, 1990 ja 2000. Vuodesta 2006 lähtien musiikkipäivät on järjestetty vuosittain. Suomen vuoro oli vuonna 2008.
Lukuun ottamatta vanhaa Fennica-levysarjaa ja 50-vuotisjuhliensa yhteydessä vuonna 1995 julkaisemaansa levypakettia ja järjestämäänsä konserttiviikkoa Suomen Säveltäjät ei juurikaan itse ole toiminut aktiivina musiikin julkaisijana eikä esityttäjänä. Samaan päämäärään on pyritty mieluummin yhteistyöllä, antamalla taloudellista ja asiantuntija-apua muille organisaatioille. Päätös siitä, keiden yksittäisten säveltäjien musiikkia tuodaan esiin, on sekin siirretty johtokunnan ulkopuolelle. Vielä 1950-luvulla kotimaiset teokset Pohjoismaisille musiikkipäiville valitsi johtokunta, sittemmin riippumaton jury jota yleensä on vielä seurannut yhteispohjoismainen "överjury". Suomalaisia teoksia kullakin festivaalilla on esitetty 5-10 kappaletta. Vuonna 2005 Pohjoismainen Säveltäjäneuvosto perusti pysyvän taiteellisen toimikunnan Pohjoismaisten Musiikkipäivien ohjelman suunnittelua varten. Toimikunnan puheenjohtajana toimii vuonna 2011 ruotsalainen Catharina Backman. Suomea toimikunnassa edustaa säveltäjä Sami Klemola.
Suomen Säveltäjät on pitänyt tärkeänä edustaa kaikkia suomalaisia taidemusiikin säveltäjiä, tyylivalinnoista riippumatta. Yhdistyksen alkutaipaleella ei vielä luotettu siihen, että ymmärrystä löytyisi moderneimmallekin musiikille, ja niin vuonna 1949 perustettiin Nykymusiikki-Nutidsmusik -seura, joka - säveltäjäyhdistyksen kanssa kilpailtuaan - sai vastuulleen toimia Kansainvälisen nykymusiikkiseuran (ISCM) kansallisena sektiona. Toiminta lopahti vuonna 1967 ja vastuu ISCM-sektiosta siirtyi Suomen Säveltäjille vuoteen 1978, jolloin sen otti Suomen Nykymusiikkiseura. Tämäkin toiminta loppui 1987, mistä lähtien ISCM-jäsenyys on ollut taas säveltäjäyhdistyksellä. ISCM World Music -festivaalilla on vuosittain kuultu 1-3 suomalaisteosta - paitsi vuonna 1978 kaikkiaan 10, mutta tapahtuma järjestettiinkin silloin Tukholmassa ja Helsingissä.
Naapurisuhteet näkyvät Suomen Säveltäjien kunniajäsenvalinnoissa: 25-vuotisjuhlien aikaan 1970 valittiin Hilding Rosenberg Ruotsista, Knudåge Riisager Tanskasta ja Harald Saeverud Norjasta sekä Dmitri Shostakovitsh Neuvostoliitosta. Vierailtuaan Suomessa 1958 Shostakovitsh ehdotti säännöllisten vaihtovierailujen järjestämistä Suomen ja Neuvostoliiton säveltäjien kesken. Johtuen yhtäältä Suomen ulkopoliittisesta erityisasemasta kylmän sodan aikana, toisaalta itäeurooppalaisten säveltäjäliittojen organisoituneisuudesta, muutkin vaihtovierailukohteet löytyivät itäblokin maista. Vuoden 1992 poliittisten murrosten jälkeen jäljelle ovat jääneet vaihtovierailusuhteet Puolan, Unkarin ja Slovakian kanssa. Aivan viime vuosina vaihtovierailut Slovakiankin kanssa ovat valitettavasti päättyneet Slovakian heikentyneen taloudellisen tilanteen vuoksi.
***
Yhdistyksen historian 50 ensimmäistä vuotta on käsitelty yksityiskohtaisesti teoksessa:
Erkki Salmenhaara, Säveltäjänä Suomessa. Suomen Säveltäjät 50 vuotta. Otava 1995
Mikko Heiniö 3.7.2004 (Päivitetty 30.6.2009 ja 21.10.2011/AM)
